Mistä alkaa Suomen arkkitehtuurin historia?

"Suomenkin kamaralla on asusteltu jo kymmenisen tuhatta vuotta, jo paljon ennen ennen jääkautta." kertoo Harri Hautajärvi Arkkitehti 2/2007 lehdessä. Mutta miksi meidän arkkitehtuurin historiasta on niin vähän tietoja, kirjoituksia, muistelmia?
Jos ei empiren ja jugendin aikakauden arkkitehtuurisia tekeleitä lasketa, maamme arkkitehtuurin historia on nähty lähinnä purkamisena ja tärvelemisenä. Kertaustyylin arkkitehtuurikin nähtiin lähinnä roskana, joka ei ollut historiallisesti merkittävä tai säästämisen arvoinen. 
Suomen arkkitehtuurin historian alkavaksi kiintokohdaksi onkin kerrottu olevan 1900 luvun alku. Sillä on ollut rooli Suomen itsenäistymisen ja kansallisen identiteetin rakentamisessa. Valitettavasti Suomessa rakennusuojelu on edelleen, entisajoista puhumattakaan, ns. "vapaapalokuntatyötä". Kun on puuttunut tutkimustieto, on puuttunut myös sen arvostus.
  

Sennin saunasta sain aatteen... 1900 luvun mullistukset siis!

Kirjoittelin tuossa aikasemmin 1900 luvun arkkitehtuurin yleispiirteistä. Miten kodista muovautui monipuolinen, moderni, tyylitelty ja persoonallinen kolo jokaiselle meistä. Siitä tuli se oman tyylin mukainen ja näköinen turvapaikka, ja kaiken rakkaan pääpiste.
Kerroin miten sisustuksessa yleistyi kertakäyttöisyys. Miten muovi ja sen käyttö tuli ja vakiinnutti asemansa kodin sisustuksessa.
Myös televisio näki päivän valon suomalaisessakin kodissa ja vakiinnutti paikkansa ihmisten olohuoneissa. Ja olohuone itsessään ilmestyi koteihin 1900 luvun alussa.
Senni kertoi myös tärkeästä tilasta joka saapui Suomeen ja teki itsestään tärkeän elementin Suomen arkkitehtuurissa. Sauna. Se muutti muotoaan koko 1900 luvun savusaunasta yhteissaunaan, josta se taas pihapiirien tilanpuutteen vuoksi siirrettiin kodin yhteyteen. Jolloin sähkökiukaat tulivat aikaisempien puukiukaiden tilalle vuonna 1970, ja se mahdollisti saunan sijainnin mihin tahansa kodissa. Kerrostaloasutuksen yleistyessä alettiin myös rakentamaan talo-, ja kerrostalo saunoja yleisiksi saunoiksi. Jotka ilmeisesti ovat "tulossa takaisin muotiin" nykypäivän ekologisuuteen pohjaten. Ja kun nykypäivään päästiin, niin saunahan voi jo olla mitä tahansa. Ihmiset rakentavat niin puukiuassaunoja pihoillensa, kuin moderneja kompleksejä varaavine kiukaineen, infrapunavaloineen ja mahtavine sisustuselementteineen. Myös pienet kylpylät ovat tulleet suosituiksi suomalaisissa kodeissa. Jossa ihminen saa niin entisajan tunnelmaa löylyssä istuen, kuin nykypäivän hemmottelu mahdollisuudetkin.

"Suomi lakkasi olemasta urheilu maa, siitä tuli designin maa."

Tämä sisustusarkkitehti Antti Nurmensniemen laudahdus kuvaa mielestäni hyvin Suomessa 1900 luvulla tapahtunutta muutosta kodin sisustuksen ja muotoilun maailmassa. Sota ja pula-ajan jälkeen alkoi elämänlaadun nousukausi ja suomalaiset tutustuivat mm. olohuoneeseen ensimmäisiä kertoja. Kodit ja sisustukset saivat "punaa poskiinsa", eli väreillä ja kuvioilla alettiin leikkimään ja rohkeasti lisäämään niitä kodin ilmeeseen. Uutena materiaalina kodin sisustukseen tuli mm. muovi. Kalusteilta ja tavaroilta ei enään odotettu isältä pojalle kestävyyttä. Alettiin enemmän kiinnittämään huomiota estetiikkaan ja kiittämään ulkokuorta. Yksi suurin keskipiste kodin sisustuksen muutoksessa 1900 luvulla oli televisio. Perheen ja kodin elämä alkoi enemmän ja enemmän pyörimään television ympärillä ja sille keskeisessä tilassa. Kun huonekalut muuttivat muotoaan muoviin ja muihin kertakäyttöisiin materiaaleihin, määriteltiin tarkemmin myös huonekalujen hävitys ja kierrätys. Kaikki materiaalit eivät enään olleet maanläheisiä, joten huomiota piti alkaa kiinnittämään myös huonekalun poistamiseen kodista luontoa vahingoittamatta.

Tyylinä Jugend. Jatkan hieman Mirjamin jalanjäljissä.

Antonio Gaudi, Sagrada Familia, yksityiskohta, Barcelona.

Tyypillistä rikkoa ja muokata taiteenalojen välisiä rajoja, ja tuoda koko ihmisen elinympäristö lähelle taiteilijaa ja lopulta hänen töihinsä.

Goottilaisuus omin sanoin

Goottilaisuus pyrki etsimään uusia rakennusratkaisuja massiivisen romaanisen aikakauden jälkeen. Rakennuksen osat ovat korkeita, ilmavia, ikkunat suuria ja rakennukset pyrkiikin välittämään ajatusmallia "lähempänä Jumalaa". Gotiikka kyllä kulki paljon romaanisen arkkitehtuurin jalanjälkiä, mutta mielestäni se on erotettavissa juuri ilmavuutensa, valoisuutensa, torniensa ja holviensa ansiosta. Rakennukset ovat keveämmän oloisia ja ns. yrittävät koskettaa taivasta. Gotiikalle kuuluu olellisena piirteenä myös pilarit, kaaret, tornit ja koristeelliset figuurit. Suurissa ikkunoissa saattaa olla myös lasimaalauksia. Gotiikka myös mahdollisti rakennusten horisonttaalisen suunnan muuttuvan vertikaaliseksi, eli rakennus alkoi juuri kohoamaan kohti sitä taivasta. Gotiikan arkkitehtuurin rakennuksia voisi mielestäni sanoa monipuolisiksi, niin muodoiltaan kuin korkeuksiltaankin.

Tässä mielestäni tyypillinen Goottilainen rakennus, Pariisin Notre Dame. Kuvassa näkyvät arkkitehtuuriin tyypilliset tornit, kaaret, pylväät ja rakennuksen kevyt olemus korkealle kohovista osista johtuen.

Huihai ja uusia juttuja!

Talvipäivän jutuksia!